Cat
nousi harjulle ja antoi tuulen tarttua hiuksiinsa. Se oli hänen ainoa
hetkensä vapaudessa - kaukana kaikesta, joka kahlitsi hänet. Tuuli
leikki hiuksissa, pöllytti niitä leikkisästi ja karkasi sitten taas
takaisin taivaalle pilvien joukkoon. Cat huokaisi. Hän ei koskaan saisi
olla yhtä vapaa kuin tuuli - tai hänen veljensä Peter, joka teki mitä
mieli. Mutta Peter olikin nuorukainen ja Cat tyttö. Velvollisuuksia
Catilla riitti. Isä oli pitänyt huolen, että Cat oli perehtynyt tarkasti
suvun kartanon hoitoon ja tiesi liinavaatteiden tarkan lukumäärän. Isä
olikin sanonut, että Catista joku saisi oivan puolison, joka osaisi
hoitaa taloutta siinä missä taloudenhoitajakin. Isästä nuoren naisen
tuli osata samat työt kuin palvelijoidenkin. Aviomiestä ei sen sijaan
Catille ollut tiedossa. Nuori neito olisi pitänyt esitellä
seurapiireille jo aikaa sitten, mutta isästä sellainen oli ajan ja rahan
haaskausta. Nuoret, kelvottomat miehet yrittivät hurmata viattomia
neitoja ja neidot olivat vaarassa menettää viattomuutensa. Se oli isän
käsitys tanssiaisista ja seurapiiritapahtumista. Catilla ei siis ollut
toivoakaan saada itselleen kelvollista aviomiestä. Cat tosin epäili,
että isän motiivit olla esittelemättä häntä seurapiireille olivat kovin
erilaiset, kuin hänen oli annettu ymmärtää. Perheen taloudellinen
tilanne ei ollut erityisen hyvä ja niinpä isä oli pitänyt huolen, että
Peteriin oli syydetty jokainen liikenevä lantti ja ehkä isä myös toivoi,
että Peter naisi jonkun rikkaan perijättären tai lesken ja saisi rahaa
laittaa suvun tilukset kuntoon.
Cat
pyörähti ympäri ja laskeutui harjulta hevosensa luokse, joka katsoi
emäntäänsä ruohotuppo toisesta suupielestä pilkahdellen. Cat nousi
ratsunsa selkään ja palasi takaisin kartanolle. Aamu oli ohi ja oli aika
palata arkeen ja päivän töihin. Isä ja Peter heräisivät pian ja Catin
olisi laitettava aamiaispöytä kuntoon.
Cat
lastasi tarjottimelle herkullisia hilloja, marmeladeja ja leipää,
hedelmiä ja juustoja sekä kylmää lihaa ja munia. Isä ja Peter joivat
molemmat vahvaa kahvia ja sitä Cat oli keittänyt suuren pannullisen. Hän
silmäili nopeasti tarjottimen antimet ja kiikutti sen sitten pöytään,
jonne isä ja Peter pian saapuisivat. Cat sai tehdä keittiöön muutaman
matkan, sillä kaikki tarvikkeet eivät mahtuneet kerralla tarjottimelle
ja vanha Bess ei ollut vielä herännyt.
Bess oli ollut heidän palvelijansa niin kauan kuin Cat saattoi muistaa.
Bess oli kasvanut yhdessä Catin äidin kanssa. Viime aikoina Bess ei
ollut ollut oikein kunnossa ja lähes kaikki työt olivat jääneet Catille.
Bess sekä tallirenki olivatkin talon ainoat palvelijat, Muut isä oli
irtisanonut säästääkseen huvenneita varojaan. Tallirenkikin saisi
varmasti lähteä, jos Cat vain voisi hoitaa kaikki hevosetkin. Isä oli
kuitenkin sitä mieltä, ettei nainen voinut osata vaadittavia asioita
hevosista ja niinpä tallirenki oli saanut jäädä. Bessin hän oli
todennäköisesti pitänyt, jotta Catilla olisi edes jonkinlainen
seuraneiti, vaikka Bess ei siihen rooliin kovin hyvin sopinutkaan. Se
oli kuitenkin isän tapa pitää kiinni jonkinlaisista tavoista. Ja siihen
oli Catin ollut tyytyminen.
Bess oli hänelle rakas. Pienenä hän oli monesti karannut keittiöön
Bessin helmoihin, kun isä oli saanut raivokohtauksiaan ja Cat oli
katsonut turvallisimmaksi kadota paikalta. Etenkin sen jälkeen, kun
Catin äiti oli kuollut oli Bessistä tullut Catille tuki ja turva. Vaikka
Bess olikin vain palvelija ja lähtöisin köyhistä oloista, oli hän silti
viisas ja oppinut. Hän oli kertonut Catille salaisuudenkin. Catin äiti
oli opettanut hänet lukemaan ja siitä lähtien Bess oli ahminut jokaisen
käsiinsä saaman kirjan ja lehden ja Catin äiti oli auttanut häntä
saamaan niitä. Catin äiti oli pitänyt huolen, että köyhä keittiöpiika
oli saanut lopulta saman opetuksen kuin hän itsekin ja niin Bessistä
oli kasvanut viisas nainen, mutta hän ymmärsi asemansa tähden pitää
tiedon omanaan. Oppimiensa asioiden vuoksi hän oli kuitenkin voinut
kasvattaa Catista seurapiirikelpoisen nuoren naisen, vaikka Catin isä ei
sitä ollutkaan tehnyt. Bess olikin ollut todellinen aarre Catin äidin
kuoltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti