Cat
nousi palvelijan pyytäessä häntä saapumaan kirjastoon, jossa Lordi
Fenton ottaisi vieraansa vastaan. Oli kuin kylmä viima olisi yhtäkkiä
puhaltanut huoneissa ja Catia pelotti hetki hetkeltä enemmän. Cat otti
vuoteeltaan valkoisen hartiahuivin ja kietoi sen tiukasti ympärilleen.
Hänen oli oltava nyt rohkea. Se, mikä Catia ahdisti tilanteessa eniten
oli, että Ben ei ollut antanut kuulua itsestään hiiskaustakaan. Oli kuin
mies olisi kadonut maailmasta ja Cat oli jäänyt aivan yksin
painajaistensa kanssa. Osa Catista halusi edelleen uskoa siihen, että
Ben tulisi ja muuttaisi kaiken taas hyväksi ja turvalliseksi, mutta
järki sanoi, että aika alkoi loppua kesken. Ehkä Ben oli säälinyt Catia
hetken ja luvannut asioita, joita ei sitten enää tarkemmin ajateltuaan
halunnutkaan pitää. Niin sen täytyi olla. Ja nyt Catin oli tyytyminen
siihen, mikä edessä oli. cat oli kuitenkin antanut hetken aikaa
sydämensä uskoa, että Ben oli todella välittänyt hänestä ja tulisi
noutamaan hänet ennen Lordi Fentonia.
Palvelija
pysähtyi korkeiden tummien ovien eteen ja kehotti Catia menemmään
sisään. Lordi Fenton ei pitänyt odottamisesta. Cat nielaisi ja ojensi
kätensä kohti ovenkahvaa. Hänen kätensä tärisi ja kämmenet hikosivat.
Hän pyyhkäisi kätensä nopeasti hameeseensa, hengitti syvään ja avasi
oven. Pää pystyssä, silmät jäätävinä hän astui Lordi Fentonin kirjastoon
jättäen oven perässään auki. Häntä kammoksutti jäädä miehen kanssa
yksin suljettujen ovien taakse.
Lordi
Fenton oli pitkä ja sopusuhtainen. Cat näki heti, miksi mies oli ollut
naisten suosiossa nuoruusvuosinaan, ennen kuin kukaan oli vielä tiennyt,
millainen mies tämä todellisuudessa oli. Lordi Fenton pyysi Catia
istumaan ja tyttö totteli äänettömänä, päästämättä silmiään hetkeksikään
irti Lordista. Hän tunsi olonsa äärimmäisen epämukavaksi Lordi Fentonin
silmäillessä tulevaa vaimoaan kuin saalista, johon oli aikeissa iskeä
pian kiinni. Cat loi silmänsä lattiaan ja odotti hiljaa. Hän ei
aloittaisi keskustelua eikä sanoisi sanakaan, jos se vain oli
mahdollista. Hän ei halunnut Lordi Fentonin kuulevan pelkoa, joka hänen
äänestään kuultaisi. Lordi hymyili kovaa hymyään ja tuumi, että Lordi
Ravenhurst oli ollut oikeassa kehuessaan tytärtään kauniiksi ja
hyvätapaiseksi. Ehkäpä he viihtyisivät toistensa seurassa pitkäänkin.
Cat tunsi kylmien väreiden kulkevan selässään ja vaistosi, että hänen
piinansa ei tulisi päättymän kovinkaan nopeasti. Lordi Fenton aikoi
selvästi ottaa kaiken irti uudesta saalistaan. Mies kertoi silmät
himosta kiiluen häiden ajankohdan ja muut oleelliset seikat, jotka Catin
tuli ottaa huomioon häävalmisteluissa.
Cat
tunsi henkensä salpautuvan. Häät olisivat huomenna ja sen jälkeen
hänellä ei ollut enää mitään mahdollisuutta torjua Lordi Fentonia, jolle
papin aamenen myötä tulisi täysi oikeus hänen sieluunsa ja
ruumiiseensa. Häiden jälkeen Catherine Ravenhurst lakkaisi olemasta.
Cat nousi ja kääntyi lähteäkseen. Hän halusi pois ahdistavasta
keskustelusta, jota ei oikeastaan edes voinut sanoa keskusteluksi, sillä
Lordi Fenton ei kysynyt tai odottanut vastauksia. Ennen kuin Cat ehti
huoneesta ulos hänen käsivartensa ympärille puristui voimakas käsi, joka
riuhtaisi tytön ympäri ja keskeytti huudon kovalla, vaativalla
suudelmalla, joka säikäytti Catin suunniltaan. Ja vaikka Cat olikin
hyvin kokematon, hän tiesi, että äskeinen oli vain esimakua siitä, mitä
tuleman piti. Cat yritti riuhtoa itsensä irti, mutta Lordi Fentonin ote
oli kova ja suudelma muuttui aina vain kovemmaksi. Tyttö löi vapaana
olevalla kädellään Lordia kasvoihin ja tämän ote kirposi päästäen Catin
juoksemaan huoneesta Lordin naurun kaikuessa. Äskeinen oli ollut tälle
vain leikkiä, Catille se oli painajainen.
