keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Tuulikeiju ja vuorenpeikko: Osa 14

Cat tuijotti epäuskoisena miestä, joka seisoi pitkänä ja tummana hänen edessään, paksu viitta harteillaan. Tyttö nieleskeli itkua. Hän ei enää tiennyt mihin uskoa ja luottaa. Ben polvistui Catin eteen ja kietoi käsivartensa tämän ympärille. - Sinulla ei ole enää mitään hätää. Minä olen nyt täällä eikä sinun tarvitse enää pelätä, rakkaani. Benin ääni oli pehmeä ja rauhoittava ja Cat nojasi päänsä tämän olkaa vasten. Ben pyyhki nenäliinalla Catin kyyneleet ja hymyili. -Taidan olla selityksen velkaa. Cat nyökkäsi ymmärtämättä, kuinka mies saattoi nyt olla siinä hänen luonaan. - Nimeni ei ole Varington. Valehtelin sinulle silloin laaksossa. Lordi Fenton on isäni. Catin hämmästynyt ilme alkoi muuttua kauhistuneeksi ja hän kavahti irti Benistä. Ben oli Lordi Fentonin poika! Catilla ei ollut enää toivoakaan pelastautumisesta. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja epätoivoissaan Cat lyyhistyi lattialle voimattomaksi mytyksi.

Ben nosti Catin yhdellä lujalla otteella ylös ja sulki syliinsä. - Cat, katso minua. Minä en ole samanlainen kuin isäni. Ymmärrätkö? Sinulla ei ole mitään hätää. Kukaan ei enää satuta Tuulikeijuani. Minä suojelen sinua. Cat katsoi miestä silmiin ja uskoi joka sanan. Hän tunsi, että Ben ei valehdellut. Cat kietoi käsivartensa Benin ympärille ja rutisti. Hän pelkäsi, että mies katoaisi hänen luotaan ja hän jäisi taas yksin tuohon pelottavaan painajaiseensa.

Ulkona nousi tuuli ja kaukana siintävät pilvet enteilivät kovaa sadetta. Ben puristi Catia lujasti rintaansa vasten. -Nyt me lähdemme täältä pois. Isäni saa aamulla huomata, että hänen morsiamensa on lentänyt tuulen mukana pois eikä palaa koskaan. Cat hymyili nyt hiukan ja tunsi olonsa rauhallisemmaksi. Cat kietaisi ylleen viitan ja yhdessä Benin kanssa he pujahtivat kaapin sisään ja sieltä salakäytävään.


Salakäytävän seinät olivat kosteat ja käytävä liukas. Kulkeminen oli työlästä, mutta jokainen askel vei eteenpäin ja kauemmaksi Lordi Fentonista. Ben piti tiukasti tyttöä kädestä ja kuunteli jokaista ääntä, jonka kuuli seinien läpi. Jos Cat ei olisi ollut niin uupunut hän olisi huomannut, kuinka huolissaan Ben oli ja kuinka jokainen rasahdus sai miehen tihentämään askeliaan.