Ben ollut enemmän kuin oikeassa. Laukauksen kajahtaessa ja riipivän kivun iskiessä olkapäähän Ben tiesi tarkkaan kuinka varomaton ja uhkarohkea oli ollut. Hänen olisi pitänyt tietää paremmin. Lordi Fentonia ei huijattu eikä häneltä mennyt mikään ohi.
Cat ei huutanut. Se ei ollut hänen tapaistaan. Hän tuki nyt Beniä, joka
irvisti kivusta. Valo lisääntyi huoneessa ja Cat pystyi jo näkemään
Lordi Fentonin pitkän hahmon. Äkillinen valon lisääntyminen häikäisi,
mutta Cat erotti edessään Lordi Fentonin jonka
kasvoille oli noussut vahingoniloinen ilme.
-Poikani. Päätit sittenkin saapua häihini ja ilmeisesti vielä ryöstää
morsiameni. Ben suoristautui ja katsoi isänsä kasvoja. - Sitä en
tietenkään voi hyväksyä, Lordi Fenton jatkoi ja pyöräytti asetta kädessään. Cat
hivuttautui samalla hiljalleen kohti seinustaa, sillä nyt usean sytytetyn
soihdun valossa hän erotti seinässä jotain, joka voisi olla kohta, josta
salakäytävän oven saisi auki. Se oli aivan eri kohdassa kuin mistä he olivat sitä etsineet, mutta vaikutti juuri siltä, millaiseksi Ben sitä oli kuvaillut. Hiljalleen Cat eteni kohti seinää isän ja
pojan taistellessa sanoin. Vielä ihan vähän matkaa, Cat ajatteli, mutta joutui
äkisti pysähtymään, kun uusi laukaus kajahti ilmassa. Tällä kertaa se
hipaisi Benin korvaa. -Sinun on aika palata äitisi helmoihin.
Lordi Fentonin ääni oli kova ja kylmä. Hän kohotti aseensa ja tähtäsi.
Ben seisoi aivan paikoillaan.
Hän oli nähnyt saman niin monta kertaa ennenkin. Isä oli niin monesti
leikitellyt hänen ampumisellaan. Uhkaillut, heilutellut asettaan Benin
silmien edessä. Ennen se oli ollut jonkinlaista leikkiä, mutta nyt se
ei vaikuttanut enää samalta. Ben ei ollut enää lapsi ja koskaan ennen
hän ei ollut tehnyt mitään sellaista mitä nyt. Hän aikoi pelastaa
Catherinen eikä isä suvainnut suunnitelmiinsa puuttumista.
Cat näki tilanteen vakavuuden. Hän syöksyi kohti Lordi Fentonin
ojennettua kättä ja sai luodin päätymään Benin sijasta vastakkaiselle seinälle ripustettuun
kilpeen. Lordi Fenton kohdisti nyt kaiken huomionsa Catiin. Hän löi Catia avokämmenellä kasvoihin ja sai vaivoin hillittyä raivonsa. - Isäsi sanoi, että olet kuuliainen tyttö. Hiljainen ja hyväkäytöksinen. Nyt on
viimeinen mahdollisuutesi. Palaa palvelijani mukana huoneeseesi ja me
unohdamme tämän ja vietämme huomenna mahtavat häät.
Hetken aikaa vaikutti siltä, että
Lordi Fenton aikoi sanoa vielä jotain, mutta suu pysyikin viivana ja
Lordi tuijotti Catia silmiin. Catia pelotti. Hän katsoi epäuskoisena Lordi Fentonia. Cat päätti rohkaistua. - Entä Ben? Catin ääni kuului hyvin hiljaisena, mutta vakaana. Lordi Fenton naurahti. -Ben...vai kiinnostaa sinua poikani kohtalo. Jos menet nyt ja käyttäydyt niin kuin hyvin kasvatettu aatelisneito, säästän poikani hengen. Olkoon se häälahjani sinulle. Cat nielaisi, nyökkäsi ja lähti hitaasti kulkemaan kohti ovensuussa odottavaa palvelijaa, joka piti kasvonsa maahan luotuina kuin yrittäen olla näkemättä ja kuulematta mitään, mitä huoneessa tapahtui. Catin takana Lordi Fenton ei edelleenkään laskenut asettaan vaan tähtäsi sillä poikaansa.
Cat ei uskonut hetkeäkään Lordi Fentonin lupauksiin. Hän ei ollut nähnyt rahtustakaan myötätuntoa tai hyvyyttä tämän katseessa. Silmät olivat kuin kiveä, suu oli piirtynyt jäiseksi viivaksi kasvojen poikki ja kaikki lämpö oli aikaa sitten kadonnut Lordi Fentonin olemuksesta. Jos pahuudella olisi hahmo se näyttäisi samalta kuin Lordi Fenton.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti